Työn jatkuvuus avainasemassa

Lähdin heti Rovaniemeltä sähköasentajaksi valmistuttuani vanhemman asentajan perässä Inariin sähköhommiin ja kuljen sillä tiellä edelleen – nyt tosin itse nokkamiehenä. Olen Inarissa syntynyt ja täällä ikäni asunut. Eihän täältä voi mihinkään lähteä, kun on luonto lähellä, talot ja kaikki. Eikä ole tarvinnutkaan. Yhtään päivää en ole ollut työttömänä.

Vuoden mittainen vuorotteluvapaa työuralle kuitenkin mahtuu. Meiltä oli täysperävaunukortin omaava nuori lähdössä etelään töihin ja tuumasin, että tuota poikaa ei saa päästää pois. Sanoin, että odota vähän, kyllä paikka vielä järjestyy. Olin kolmen kuukauden jaksoissa vuorotteluvapaalla ja tein kotona rästiin jääneitä hommia.

Joskus työasiat tulevat totta kai kotiinkin. Kun vetää isoa työmaata, sitä illallakin miettii, että onhan kaikilla huomenna tekemistä ja tavarat oikeaan aikaan tulossa. Ja kun ihmiset tuntevat, niin joku voi soittaa illallakin, mutta jos siinä pari minuuttia puhun puhelimessa, niin mistä se on pois, ei ainakaan palvelualttiudesta.

Työn jatkuvuus ja vakaus ovat tärkeitä työssä viihtymisen edellytyksiä. Olen Inarista pohjoiseen käsin käynyt linjat niin moneen kertaan läpi, että tiedän tasan tarkkaan, missä on mitäkin. Se helpottaa työntekoa. Osaaminen laajenee nykyisin Ivalon isompien rakennuskohteiden sisäasennuksissa. Aina kun tulee jokin uusi asia, opiskelen ja harjoittelen sen ensin itse ja sitten opetan muille.

Työtahti on napakampi kuin markka-aikaan, mutta tuottavuustavoite on tehnyt arjesta myös sujuvampaa. Meille on tullut osaavaa nuorta porukkaa ja uskonkin, että moni heistä on meillä vielä viiden vuoden kuluttua. Näissä hommissa on ammatillisesti tulevaisuutta, eikä ainakaan palkanmaksusta tarvitse tingata.

Timo Portti